Oboe on puupuhallin, jonka ääni syntyy puhallettaessa suuttimeen eli ”rööriin” (ks. röörinteko-ohje). Rööri muodostuu kahdesta vastakkain sidotusta ruokolehdykästä, siksi oboe on kaksoisruokolehdykkäsoitin (engl. ”double reed”).Tällaisia soittimia oli jo varhaisissa kulttuureissa, mutta ne olivat yleensä hyvin terävä- ja kovaäänisiä, ja kun Ranskassa soitinta 1600-luvun puolessa välissä pyrittiin kehittämään pehmeä-ääniseksi, syntyi oboe.

Soiva putki, johon ääntä tuottava suutin liitetään, on oboella kartionmuotoinen. Sen läpimitta laajenee alkupään muutamasta millimetristä loppupäässä moninkertaiseksi. Oboe valmistetaan nykyään yleensä afrikkalaisesta mustasta puusta eli grenadillasta. Oboen koneistoa on vuosisatojen kuluessa kehitetty monimutkaisemmaksi ja monipuolisemmaksi.

Oboisti tekee soittimensa röörit itse, joten näppäryyttä ja askarteluintoa tarvitaan. Rööreihin käytettävä materiaali saadaan jättiruoko-nimisestä kasvista (arundo donax), jota kasvaa mm. Välimeren rannikolla. Röörin ikä on lyhyt, muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Soittaja voi vaikuttaa instrumenttinsa äänen laatuun suuresti sillä, millä tavoin hän röörit vuolee.

Oboe on fyysisesti puupuhaltimista raskain. Sormitekniikka on kaikissa puupuhaltimissa samankaltainen, sen sijaan hengitystekniikassa on eroja. Oboisti puhaltaa ilmaa suukappaleen neulansilmän kokoisen aukon läpi ja pystyy soittamaan pitempiä yhtäjaksoisia fraaseja ilman sisään hengitystä kuin muiden puhaltimien soittajat. Hänen ongelmansa on päästä hengittämään välillä ulos.

Oboe on c-vireinen ja se kuuluu äänialaltaan diskanttisoittimiin, kuten huilu, klarinetti ja viulu. Sitä käytetään orkesteri-, kamarimusiikki- ja soolosoittimena.

Oboelle sävellettiin paljon musiikkia heti sen syntymän jälkeen barokin aikana: Händel, Telemann ja J.S.Bach sävelsivät konserttoja ja sonaatteja. 1900-luvulla oboelle on sävelletty hienoja teoksia kuten Richard Straussin konsertto, Fransic Poulencin Sonaatti ja Kalevi Ahon kamarimusiikkiteokset.

Oboeperheeseen kuuluvat myös matalammalta soivat, isommat oboe-soittimet:

OBOE D’AMORE (in A) on soitin, jota J.S.Bach käytti teoksissaan, myöhemmin mm. Ravel.

ENGLANNINTORVI (in F) ei ole englantilainen eikä torvi. Nimi on väärinkäsitys alkuperäisestä ranskalaisesta nimestä cor anglais eli ”taivutettu torvi”. Nykyinen englannintorvi on suora. Sitä on käyttänyt mm. Sibelius ”Tuonelan joutsenessa”.

BARITONIOBOE (in C) on harvinainen. Se soi oktaavia matalammalta kuin oboe.

**********************************************************************************